Eteenpäin

Viime päivinä Aron on alkanut päästä ryömien eteenpäin. Tyyli on hauska. Hän vetää toisella kädellä vauhtia ja lopuksi käsi jää melkein jumiin vatsan alle. Välillä myös peppu nousee ylös ja painopiste tuntuu olevan etukenossa melkein pään päällä. Nyt täytyy alkaa olla tarkkana, ettei lattioilta löydy mitään liian pieniä esineitä. Sillä kaikki, mitä herra käteensä saa, menee suuhun.

Aamupäivällä vein Isan puistoon ja lähdimme Jennyn kanssa juoksemaan pidemmän lenkin. Lenkille pituutta tuli 22km ja keskivauhti oli 4.51 min/km. Tarkoitus oli juosta hieman rauhallisemmin ja yksin en ehkä olisi juossut ihan näin reippaasti, mutta kun on seuraa ja juttelee, niin vauhtikin helposti kiihtyy. Ja mikä tärkeintä juoksu tuntui kulkevan hyvin.

Illalla tehtiin Isan kanssa kotitekoista mysliä, tuli tosi hyvää. Kaurahiutaleiden lisäksi laitettiin paljon siemeniä ja pähkinöitä sekä mausteeksi hieman kardemummaa ja inkivääriä. Kostutukseen käytettiin hunajaa ja öljyä ja sitten paahdettiin uunissa.

Aron harjoittelee kovasti myös juomista nokkamukista.