Pakkaamista

Huomenna alkaa LOMA! Tänään piti siis alkaa laittamaan kamoja kasaan. Isa oli innokas apuri. Tuntuu kyllä, että tavaraa tulee paljon mukaan. Aronille otetaan omat ruuat mukaan ja sitten meille tulee mukaan myös kaksi kantoreppua, jotta päästäisiin tekemään pieni vaellus. Teneriffalla on tosi ihania patikointireittejä, mutta taidetaan tällä kertaa tyytyä helpompiin reitteihin. Ihanaa kyllä lähteä ja lomatunnelmat nousivat eilen, kun juttelin Isan serkkujen äidin kanssa. He olivat tulleet juuri naapurisaarelta kotiin ja säät olivat kuulemma suosineet.

Aamupäivälle kävin hölkkäämässä 14km, jalat tuntuivat aika tönköiltä. Mutta kohta pääsen juoksemaan vielä muutaman kerran sortseilla ja urheilukenttäkin on hotellin lähellä, täytyy ehkä mennä tekemään joku kovempi vetotreeni kentälle.

Oisko tämä sopiva?


 

Lomaa odotellessa

Tänään on tuntunut todella syksyltä (ja tiistaina alkava reissu houkuttelee jo kovasti). Koko päivän on ollut harmaata ja sateista.Vieläkin tuntuu kylmältä aamupäiväisen lenkin jälkeen. Meillä oli siis maratonkoulun pitkä lenkki ja oikeastaan koko ajan satoi ja kaikki vaatteet olivat ihan märkiä. Lenkki tuntui muutenkin hieman haastavalta, sen ollessa ryhmän ensimmäinen pitkä lenkki. Me ohjaajat emme tunne vielä kaikkia koululaisia,heidän kuntoaan ja vauhtejaan. Sen lisäksi ryhmässä on monentasoisia juoksijoita, joten sopivien ryhmien löytymiseen menee aina aikaa. Joka tapauksessa oli mukava jutella ihmisten kanssa lenkillä, juokseminen ei edes tunne juoksemiselta kun juttelee jonkun kanssa. Minulle tuli myös viikon kilometritavoite täyteen, eli tällä viikolla olen juossut 102 km, saa nähdä jos huomenna pidän leopäivän (takana on kahdeksan päivän treeniputki ja noin 140km).

Polskimista

Tänään uhmattiin flunssaa ja lähdettiin uimaan. Isa ja Aron olivat kummatkin aivan innoissaan, kun pääsivät uimaan. Aron polski hurjasti ja Isa "ui" kellukkeilla jo pikkasen itsenäisestikkin. Isan kummitäti Hanna oli taas meidän seurana, joten oli mukavaa. Uimisessa tulee aian hirveä nälkä, niin käytiin paikallisessa välimerellisessä (turkkilaisessa) Amasra- ravintolassa syömässä, oli oikein hyvää. Illalla Isa mietti, että mitä kukin söi ravintolassa; "Mä söin makaroner, mitä sä äiti söit? Ja Hannalla oli salaattia, kurkkua, tomaattia ja oliver." Sitten se rupesi miettimään ja lausumaan oliver sanaa ja tuli siihen tulokseen, että myös puistossa on Oliver. On hauskan kuulosta, kun yleensä ottaen Isa puhuu paljon enemmän suomea, mutta sitten jotkut yksittäiset sanat tulevat sekaan ruotsiksi.

Aamupäivällä juoksin pitkän vauhtikestävyyslenkin ja harjoituksen alkupuolella Garministani loppui akku. Loppu treenin jouduin juosta ilman tietoa vauhdista. Oli hankalan oloista! Näin nopeasti sitä on tullut varsin rippuvaiseksi gps-kellosta. Ostin kuitenkin Garminini vasta elokuussa.. Toki erona se, että tänään minulla ei ollut sitten mitään rannekelloa mukana.

Mäkivetoja ja skeittaamista

Aamupäivällä kävin juoksemassa hieman mäkivetoja Kasavuoressa, olikin pitkä mäki noin 600m, mutta myös varsin liukas ja kivinen. Hölkkäsin mäen aina alas, mutta sekään ei ollut kovin nopeaa. Kuitenkin ihan mukavan pitkä mäki juostavaksi. Lenkin päätteeksi kävin kirjastosta hakemassa Kirsi Valastin ja Timo Vuorimaan kirjoittaman kirjan Lentoa juoksuun. Vaikuttaa asiantuntevalta ja mielenkiintoiselta. Toivottavasti saan uusia ideoita harjoitteluun.


Iltapäivällä ulkoilimme vain omalla pihalla, koska Isa on varsin flunssainen ja olisi toivottavaa, että paranisi ennen ensi viikon reissua. Myös Aron on on ollut flunssainen ja yöt ovat olleet aika levottomia. Onneksi Tomppa on noussut aamulla aikaisemmin, niin olen saanut nukkua vähän pidempään.

Kokeiltiin Isan kanssa kummatkin skeittaamista!


 

Uusi menopeli

Illalla pihaan kurvasi uusi harmaa Mazda5, eli sanottiin tänään hyvästit vanhalla Golfille (jonka kanssa on ollut paljon hankaluuksia viime aikoina). Kävin äsken koeajamassa autoa ja hyvältä vaikutti. Uusi rullaava auto ja hienoa, että auto ohjeisti aina jos oli syytä vaihtaa vaihdetta! Nyt on ainakin hyvin tilaa.

Viikon aloitus

Tänään on ollut hyvä viikon aloitus. Aamulla juoksin hieman reippaamman lenkin 15,5km ja iltapäivälllä juostiin lasten kanssa musiikkiliikuntaan. Aamulla oli taas raikas keli ja pakkasta, mutta niin kuin yksi kaverini totesi, kivempi se kuin räntäsade. Tämä syksy ei ole vielä tuntunut ollenkaan synkältä ja pitkältä, vaan on mennyt tosi nopeasti ja aurinkoisia päiviä on ollut paljon. Voi myös olla, että aurinkoiset ja mukavat ilmat huomaa paremmin, kun on kotona ja lasten kanssa paljon ulkona. Lasten kanssa muutenkin elää paremmin tässä hetkessä, vaikka minulla onkin paha tapa suunnittella tulevaa ohjelmaa. Yleensä aamun ensimmäisiä kysymyksiä on, että mikä on päivän ohjelma.

Piipahdus mökillä

Heti aamusta lähdettiin käymään mökillä. Tarkoitus oli laittaa vene talviteloille, tai siis lähinnä Tomppa hääräsi veneen kanssa ja me muut vain katselimme hieman ympärillemme ja yritimme olla jäätymättä. Oli kylmä ja pohjoistuuli osui vielä hyvin suoraan mökillemme.

 

 

 

Kotimatkalla jäin pois heti kun nousimme Lahdentieltä Kehä1:lle ja juoksin kotiin Pukinmäen, Kannelmäen, Pitäjänmäen, Perkkaan, Laajalahden, Pohjois-Tapiolan ja Olarin kautta. Yhteensä 28km (keskivauhti 5.01min/km). Paikoittain oli kyllä tosi kova vastatuuli. Juoksu tuntui kuitenkin hyvältä ja pitkien lenkkien jälkeen tulee aina raukea, mutta hyvä olo. 

 

 

 

 

 

 

Hurlumhei

Koko päivä oli täynnä tohinaa, meillä oli serkku kylässä ja aamupäivällä lähdettiin käymään Huimalassa, ensimmäistä kertaa. Huimala oli positiivinen kokemus, siellä olisi ollut kiva itsekkin leikkiä enemmän. Tänään oli vaan niin paljon porukkaa, että tyydyin hyppimään vain vähän trampoliinilla ja kiipeilemään Isan seurana sekä ajamaan muutaman kierroksen autolla.

 

Illalla pidettiin Aronin puolikkaat synttärit ja kummatkin lapset olivat rättiväsyneitä, kun vieraat lähtivät.

Raikas aamulenkki

Aamulla lähdin juoksemaan ennen aamupalaa, jotta ehdin juosta ennen kuin Tomppa lähti töihin. Ajattelin, että on varmasti aika raskasta. Mutta juoksu kulki yllätävän hyvin aamulenkiksi ja juoksin 12km. Lähellä oleva "ankkalampi" oli osittain jääriitteessä ja tuntui ettei koko lenkin aikana tullut kunnolla lämmin. Aamulenkki oli kuitenkin ihana herätys ja antoi ryhtiä loppu päivään. Päivä ei ollut ihan helpoimmasta päästä, koska Isa oli väsynyt ja kitisevällä tuulella. Sen lisäksi tein aamulla pahan virheen ja kerroin, että Isan serkku on tulossa meille huomenna koko päiväksi ja Isa on ollut koko päivän malttamaton ja halunnut, että serkku tulisi jo.

Orvokki kukkii pihalle edelleen sitkeästi, vaikka on jo lokakuun puoliväli.

Puolivuotias

Aron täytti tänään puolivuotta: Aika on mennyt todella nopeasti, mutta silti tuntuu, että siitä kun Aron syntyi on jo kauan. Aron on iloinen poika ja hänet on yleensä helppo saada hymyilemään ja nauramaan. Hän ei myöskään usein jaksa kauaa protestoida, vaan tyyntyy usein nopeasti sylissä. Aron tykkää seurata siskonsa puuhia ja useimmiten Isan jutut on tosi hauskoja, vaikka ne ei aina mun mielestä olekkaan. Niin kuin esimerkiksi tänään, Isa leikki pelaavansa jalkapalloa Aronin töppösellä (eli huitoi Aronia) ja herra naureskeli, minkä kerkesi. Kovasti Aronilla olisi jo hinku eteenpäin, mutta suuntana usein vain ympyrää tai peruutusta. Ja lattia pussailu ja päristely on myös hauskaa.

Ennätys

Ennätyksiä on aina kiva tehdäja tänään puolikkaan ennätys parani noin 2minuuttia, mistä olen iloinen. Muuten juoksu oli sähellystä, alkuun oli vaikea löytää sopivaa juoksuvauhtia ja puolimatkassa juoksin väärin! Olin jo menossa maaliin, vaikka 10,5km oli vielä jäljellä, no ei auttanut muuta kuin kääntyä ja juosta takaisin oikealle reitille. Sen lisäksi jouduin vielä tekemään yhden äkkipysähdyksen, kun auto pysähtyi poikkeavalle tielle suoraan eteeni. No ei näissä onneksi kovin montaa sekunttia mennyt, mutta hermot meni. Onneksi loppumatka meni paremmin.  Uusi ennätys siis 1.24.30.

Oli kivaa, että paikalla oli taas kannustujoukkoja mm. maratonkoulustamme ja perhe.

Loppusuoralla (Kimmon ottama kuva).

Energiaa huomiselle

Aamupäivällä maratonkoulu nosti fiiliksiä huomista juoksua ajatellen.

Illalla olikin rentouttavaa ohjelmaa. Jätettiin Isa hoitoon vanhemmilleni ja jatkettiin syömään veljeni luokse, paikalla olivat myös pikkuserkkumme. Meille ilta oli varsin lyhyt, mutta mukava. Ruokana oli vietnamilaisia kevät/kesärullia.  Meistä vieraista kukaan ei aiemmin ollut syönnyt niitä, mutta ruoka oli todella hyvää. Riisipaperin sisään käärittiin mm.kasviksia, kanaa ja katkarapuja oman maun mukaan ja mm. korianteri antoi hyvän "itämaisen" maun kääryleille. Jälkiruoaksi oli suussa sulavaa valkosuklaamutakakkua, jota Tomppa suunnitteli kotimatkalla tilaavansa lisää. Että tällä kertaa tällainen tankkaus.

Spurtteja ja liikkuvuutta

Aamupäivällä juoksin viimeistelyharjoituksen ennen sunnuntain puolikasta. Halusin tehdä reippaampia pyrähdyksiä ja juoksin 2x2min + 8x1min kovaa. Vauhdit vaihtelivat 3.30-3.55 min/km välillä ja viimeinen minuutti oli alle 3.30, eli jo melkoista nopeustreeniä mulle. Nykyään juoksen niin vähän nopeita vetoja. Näin lyhyissä spurteissa pystyy paremmin kiinnittämään huomioita tekniikkaan ja toki vauhdin ollessa kovempi tekniikkakin pysyy parempana. Jalat tuntuivat kyllä ihan hyviltä, mutta jonkun verran hengästytti. Rantapuolikkaalle olin henkisesti jotenkin paljon paremmin latautunut , toivottavasti kisafiilis iskee viimeistään sunnuntaina.

Lenkin jälkeen tein liikkuvuusharjoituksia (ja jatkoin vielä iltapäivällä puistossakin) ja mietin taas että miksi en saa useammin tehtyä niitä. Tarvetta olisi!

Hyvää palvelua

Tänään sain hyvää palvelua bussikuskilta. Oltiin Aronin kanssa menossa hakemaan Isaa puistotädiltä ja oltiin myöhässä ja juostiin viime tipassa bussipysäkille. Bussissa oli kuitenkin jo kolmet vaunut ja äidit voivottelivat, että ei tänne enää mahdu vaunuja. Silloin bussikuski nousi ylös ja tuli sanomaan, että tietenkin mahdutte, jätät vaunut vaikka siihen keskelle käytävää. Niin päästiin mukaan! Bussikuski totesi vielä, että seuraava bussi tulee vasta 20min päästä, että onhan mukaan mahduttava.

Ulkoilusää oli tänään kostea, niin kokeilin Aronille Tompan vanhaa sadetakkia, hyvin toimi.

 

 

 

Juoksukoulua koululaisille

Tänään olin pitämässä lyhyen tietoiskun juoksuharjoittelusta lukiolaisille. Kyseessä oli heille itsenäisen liikunnan kurssi. Toteutus tapahtuu itsenäisesti juoksemalla saadun ohjelman mukaan ja raportoimalla harjoituspäiväkirjalla.

Juoksuvalmennuksesta on tullut hyvin kysyttyä ja eri-ikäiset ja erilaisen liikuntataustan omaavat ihmiset ovat innostuneita juoksusta. Minäkin olen pitänyt juoksukouluja mm. kuntoilijoille, yritysten henkilökunnille ja eri urheiluseuroille (mm. junnuille).

Juoksu onkin yksi tehokkaimmista liikuntamuodoista ajan kulutuksen kannalta ajateltuna ja sen lisäksi juoksuharjoituksia on helppo toteuttaa missä vain. Juoksemisessa on myös helppo haastaa itseään esim. osallistumalla juoksutapahtumiin ja juoksutapahtumat palvelevat hyvin eritasoisia juoksijoita. Hyvää motivaatioita juoksu kuitenkin vaatii ja se ei ole aina kaikille itsestään selvyys. Joka tapauksessa on hauskaa miten suosittua juoksemisesta on tullut ja miten paljon juoksukulttuuri on muuttunut viime vuosien aikana. Esim. 5 vuotta sitten ei monelllakaan ollut vielä syke- ja gps-mittareita, nyt ne ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Tosi piristävää oli viikko sitten sunnuntai aamupäivästä, kun olin juoksemassa, ja vastaan tuli kaksi reippaasti juoksevaa miestä toivottaen hyvää huomenta ja tsemppiä lenkille! Tällaista juoksukulttuuria olisi kiva saada enemmänkin.

Maanantai

Maanantai ja paluu arkeen, mutta arki on onneksi ihan mukavaa. Tänään ehdittiin paljon; Isa oli puistotädillä, käytiin kirjastossa, juostiin musiikkiliikuntaan ja Aron kokeili ekaa kertaa syöttötuolia, hyvin maistui ruoka tuolissa istuen. Ja kirjastosta lainasin kirjan Teneriffan luontokohteista, niin voin aloittaa fiilistelemään lomaa, jolle lähdetään kolmen viikon päästä.

Sukellus kohti mukia.

Sinä olet minun siskoni

 

 

Katariina olisi täyttänyt tänään 26-vuotta. Kun itse täytin 26 elin vielä "vanhaa" elämääni, eli Kata oli vielä elossa enkä ollut raskaana eikä meillä ollut lapsia. Kun täytin 27 olikin moni asia muuttunut, Kata ei enää ollut täällä ja Isa syntyi. Eniten surettaa miten paljon Kata olisi tykännyt Isasta ja Aronista ja miten paljon lapset olisivat tykänneet Katasta.

 

 

Väsynyt perjantai

Perjantaissa on mukavaa se, että viikonloppu alkaa. Tänään olo on ollut kuitenkin väsynyt. Viime yönä taisi olla vähän liian monta herätystä ja sen lisäksi tunsin olevan jotenkin fyysisestikkin väsynyt. Juoksin kuitenkin tänään pitkähkön lenkin (noin 20km).  No huomenna on (ehkä) lepopäivä. Tällä viikolla on ollut paljon ohjelmaa, joten tuntui, että lapsetkin olivat väsyneitä.


Eilen tuli julki uudet pohjoismaiset ravitsemussuositukset. D-vitamiinin saantisuositusta lisättiin  yli 2-vuotiaille. Itse olen jo pidemmän aikaan ottanut noin 30 mikrogrammaa päivittäin. Ja toivonut, että auttaisi mm. parantamaan vastustuskykyä. Liikunnan vähimmäissuositus on 150 min viikossa kohtuullista liikuntaa tai 75 min reipasta liikuntaa. Määrät eivät ole kovin suuria, joten huolestuttavaa on se, että kaikki aikuiset eivät pääse edes näihin. Lapsille suositeltiin 1-2 tuntia liikuntaa päivittäin. Sekään ei ole kovin suuri määrä, kun esim. ulkoleikit ovat lapsille sopivaa liikuntaa.



No, nyt päätettiin perjantai-ilta oikein terveellisesti ja suositusten mukaisesti hampurilaisilla!

Edistysaskelia

Viimeisen viikon aikana Aron on muuttunut pieneksi ikiliikkujaksi lattialla. Siitä on jo pitkä aika kun Aron ensimmäisen kerran kääntyi. Mutta nyt liikkumiseen on tullut enemmän vauhtia. Aron kääntyy lähes välittömästi vatsalleen ja siinä kieputtelee itseään ympäriinsä ja yrittää kovasti päästä eteenpäin. Tosin vielä heikoilla menestyksellä. Eilen Isalla ja Aronilla oli ensimmäistä kertaa hoitajia illalla nukkumaanmenoaikaan asti. Vanhempani olivat hoitamassa heitä. Kaikki meni hyvin nukkumaanmenoaikaan asti, silloin Aron käynnisti konsertin. Onneksi kuitenkin Tomppa ehti varsin pian kotiin pelastamaan tilannetta ja vapauttamaan isovanhemmat. Isa totesi aamulla, että "Aron huusi tosi kovasti".

Itse olin  pitämässä maratonkoulun luentoa sekä harjoitusta. Meillä oli ohjelmassa tekniikkaharjoitus ja siitä innostuneena tein tänään itsekkin pitkästä aikaan juoksutekniikka-ja loikkaharjoituksia lenkin aikana. Oli aika raskasta!

Lempitreeni

Tällä hetkellä kovat treenit tuntuvat kaikista mukavimmilta. Tänään juoksin 17,5km, josta 12km reippaan kovaa. Harjoitus tuntui hyvältä, jos mukaan ei lasketa kilometria, jonka aikana oli vain ylämäkeä. Tuota kilometria lukuunottamatta kaikki kilsat olivat alle 4.10 ja puolet alle 4.05. Joten olin tyytyväinen tämän päivän vauhtiin.

Seuraava kisa on 13.10 Vantaalla puolimaraton.